Mahdollisesti henkeä uhkaava tila, jossa elimistö kuumenee liiallisesti. Ydinlämpötilan noustessa liian korkeaksi, elimistön proteiinit alkavat hajota ja solutuho alkaa kudoksissa.
Kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla, eli tasalämpöisillä eläimillä, tämä vaihtelee keskimäärin n. 40-41°C (linnuilla hieman korkeampi) paikkeilla, hengenvaarallinen tila on, jos ydinlämpö pääsee nousemaan n. 45:asteeseen.
Matelijoilla esiintyy myös lämpöhalvausta, mutta vaihtolämpöisten eläinten ollessa kyseessä, lämpötilavaihtelu on lajikirjosta johtuen suurempaa ja liikkuu hieman alle 30 asteesta, yli 40 asteeseen.
Hikoilu on tyypillinen ja tehokas tapa jäähdyttää elimistöä ihmisille ja esim. hevosille ja naudoille, mutta lemmikkinisäkkäät, linnut ja matelijat eivät hikoile. Koirat ja kissat haihduttavat lämpöä elimistöstään läähättämällä, haihduttamalla lämpöä anturoiden ihon kautta, sekä laajentamalla suuria verisuonia. Kissat jäähdyttävät itseään lisäksi turkin nuolemisen avulla. Kissoilla läähätys ei ole yhtä tehokas lämmönsäätelymekanismi kuin koirilla ja se voi myös viitata voimakkaaseen stressiin tai hengitysvaikeuteen. Kanien, marsujen, frettien ja muiden pienempien nisäkkäiden kyky haihduttaa lämpöä on vielä koiraa ja kissaakin huonompi ja tästä syystä ne voivat myös helpommin altistua lämpöhalvaukselle.
Lämpöhalvaus voi kehittyä useista syistä ja joskus yllättävän nopeasti. Muun muassa korkeat lämpötilat ja kosteus, voimakas rasitus kuumalla ilmalla, kuuma alusta, varjoton oleskelualue, veden puute tai huono ilmanvaihto, sekä yksilöön itseensä liittyvät osatekijät, kuten anatominen rakenne, turkin paksuus, ylipaino tai muu rajoittava sairaus ovat yleisiä taustasyitä elimistön ylikuumenemiselle.
Lämpöhalvauksen oireet ovat eläinlajista riippumatta hyvin samanlaiset. Levottomuus; eläin pyrkii viileämpään paikkaan, hengittäminen suu auki pinnallisesti, tai työläästi, voimakas läähättäminen, kuolaaminen, siipien levittäminen, tai joillakin matelijoilla ihon värin muutokset. Sekavuus, tokkuraisuus, tai heikkous. Oksentelu, ripuli ja tajunnantason lasku, kouristelu. Eläin voi tuntua kosketettaessa lämpimältä.
Tässä vaiheessa tila on vakava ja hengenvaarallinen. Ensiapuna omistajan on toimittava nopeasti. Ihan ensimmäisenä eläin siirretään viileään, varjoisaan paikkaan, jossa on hyvä ilmanvaihto tai raikas ilma. Jos eläin on tajuissaan, sille voi tarjota hieman viileää vettä, mutta juomista ei pidä pakottaa. Kehon jäähdytys varovaisesti esim. viileillä kosteilla pyyhkeillä, sumuttamalla viileää vettä, tai kastelemalla haalealla vedellä tassuja, vatsan ja rinnan aluetta. Myös tuulettimen avulla voidaan nopeuttaa viilenemistä. Pienen eläimen ollessa kyseessä (esim. kani tms) sitä ei tule kastella kokonaan, sillä se voi aiheuttaa liian nopean viilenemisen vuoksi kohtalokkaan shokkitilan.
Jos eläin on jo tajuton, tai jos vointi ei ala pian tokenemaan ensiavulla, on eläinlääkäriin hakeuduttava nopeasti jatkohoitoon ensiavun antamisen jälkeen, sillä elimistön ydinlämpötilan pysyessä pidempään liian korkeana, johtaa se usein hoidosta huolimatta kuolemaan.
Paras tapa estää hypertermia on ennaltaehkäistä sen synty mahdollisuuksien mukaan. Omistajan olisi hyvä tarjota sellainen elinympäristö, jossa on mahdollisuus hakeutua viileämpiin, varjoisiin ja lämpimämpiin tiloihin oman mielen mukaan. Raikasta vettä tulisi aina olla tarjolla. Liikunnan välttäminen kuumimpaan aikaan, sekä vaikka paksun turkin lyhentäminen kesäksi ovat hyviä keinoja helpottaa kuumuuden sietoa. Itsestäänselvyys tietysti on, ettei lemmikkiä jätetä kuumaan, tai edes lämpimään autoon hetkeksikään.
Mukavia kesähetkiä!